Nouseeko paino takaisin, kun lääke lopetetaan?
Usein nousee. Mutta ei läheskään kaikilla, eikä yhtä jokaisen tilanteeseen sopivaa vastausta ole. Se miten lääkkeen lopetuksen jälkeen käy, on ratkaistu kauan ennen kuin lääke lopetetaan.
Tämä on painonhallintalääkkeiden tärkeimpiä kysymyksiä, ja siitä kuulee liioiteltuja tulkintoja kumpaankin suuntaan. Toiset sanovat, että lääke on automaattisesti loppuelämän lääkitys. Toiset luulevat, että kyseessä on lyhyt kuuri, jonka jälkeen elämä normaalipainoisena voi alkaa. Alla käydään ensiksi lävitse se mitä tutkimukset kertovat ja lopuksi se miksi lopputulos on eri ihmisillä erilainen.
Mitä tutkimukset kertovat
STEP 1 -tutkimuksen jatkoseurannassa (Diabetes, Obesity and Metabolism 2022) osallistujat lopettivat lääkkeen 68 viikon kohdalla ja heitä seurattiin vielä vuoden ajan.
Lopetushetkellä paino oli laskenut keskimäärin 17,3 prosenttia. Vuoden kuluttua noin kaksi kolmasosaa laskeneesta painosta oli palannut, ja verenpaine oli palannut lähtötasolleen. Osa muista hyödyistä säilyi.
Kaksi asiaa kannattaa huomata tästä luvusta.
Ensinnäkin tässä tutkimuksessa lääke lopetettiin kerralla kokonaan, ilman asteittaista annoslaskua. Se kertoo siis mitä tapahtuu, jos lääkitys yksinkertaisesti päättyy, ei sitä mitä tapahtuu hallitusti toteutetussa lopetuksessa. Itse näen asian niin, ettei lääkettä tulisi juuri koskaan lopettaa seinään. Se on lääkäriltä useimmiten taitovirhe, jos lääke on toiminut eikä siitä ole tullut häiritseviä haittavaikutuksia.
Toiseksi: kaksi kolmasosaa painosta palasi, mutta yksi kolmasosa ei. Vuoden kuluttua lopetuksesta osallistujat olivat keskimäärin yhä lähtöpainonsa alapuolella. Kaikki ei siis mennyt hukkaan, mutta pysyvä tulos ei myöskään syntynyt itsestään.
Miksi paino palaa
Aivojen hypotalamus säätelee painoa. Siellä on nälänsäätelykeskus, joka on virittynyt tiettyyn tasapainopisteeseen. Se pyrkii viemään tämänhetkisen kehonpainosi kohti tuota pistettä.
Jos painosi on tuon tasapainopisteen yläpuolella, painonpudotus on suhteellisen helppoa. Aivot auttavat sinua pääsemään pienempään tasapainotilaan: nälkä ei kiusaa, herkut eivät niin kiinnosta. Kun paino alkaa tippua tasapainopisteen alapuolelle, tilanne muuttuu. Ruoka alkaa pyöriä mielessä enemmän, ruokahalu kasvaa, ja usein jopa liikunta alkaa tuntua vähemmän mielekkäältä. Aivot puolustavat sitä painoa jonka ne ovat asettaneet tavoitteekseen.
Ylipainon yleisyys Suomessa ja muualla länsimaissa johtuu ennen kaikkea juuri nälänsäätelyn sotkeutumisesta. Ruoassa on liikaa energiaa, liian vähän kylläisyyttä tuottavia ravintoaineita, ja se on vastustamattoman herkullista. Nämä tekijät sekoittavat nälänsäätelykeskuksemme hiljalleen ja luovat ruokamelun: jatkuvan taustalla soivan ajatuksen tai himon ruoasta, joka saa syömään aiempaa enemmän.
Lääke vaikuttaa juuri tähän tasapainopisteeseen. Se laskee sitä alemmaksi.Siksi paino lähtee lääkkeellä laskuun ilman jatkuvaa kamppailua.
Ja siksi paino myös nousee, kun lääke loppuu. Tasapainotila palaa ylöspäin ja sen mukana nälkä ja ruokamelu. Kyse ei ole tahdonvoiman puutteesta vaan siitä, että se voima jota vastaan ihminen aiemminkin ponnisteli, kytkeytyy takaisin päälle.
Sama mekanismi selittää myös tasannevaiheen kesken hoidon. Kun uusi, alempi tasapainopiste saavutetaan, painonpudotus vaikeutuu uudelleen. Se ei tarkoita, että lääkkeen teho olisi loppunut.
Miksi paino ei palaa kaikilla?
Tässä on kysymyksen ydin. Vastaus riippuu ratkaisevasti siitä, mikä hoidon aikana ehti muuttua.
Jos vain annoskoot pienenivät ja herkuttelu väheni
Jos ruokavalio on pysynyt sisällöllisesti samana ja vain määrät ovat pienentyneet, pohjalla oleva ongelma ei ole mihinkään kadonnut.
Runsasenerginen, herkullinen ja huonosti kylläisyyttä tuottava ruoka heikentää nälänsäätelyä koko ajan. Lääke on tällöin jarru, joka tekee työtä jatkuvasti huononevaa lähtötilannetta vastaan. Kun jarru poistuu, tilanne palaa nopeasti: usein sinne mistä lähdettiin tai vähän huonompaan.
Joskus käy jopa niin, että paino alkaa nousta jo ennen lääkkeen lopettamista. Tämä on se ilmiö, joka koetaan muodossa "lääkkeen teho loppui". Lääke ei kuitenkaan ole lakannut toimimasta. Sitä vastaan työntävä voima on kasvanut.
Jos ruokavalion sisältö muuttui
Jos kokonaisuus on muuttunut kylläisyyttä paremmin tukevaksi, eli proteiinia, kuitua ja kasviksia on enemmän ja napostelun määrä on vähentynyt, tilanne on toinen.
Napostelu vähenee kahdesta syystä: varsinaisilla aterioilla tulee paremmin täyteen, ja moni on samalla opetellut tulemaan toimeen herkkuhimojensa kanssa.
Kylläisyyttä tukevat ateriat sekä korkeaenergisten välipalojen ja herkkujen vähentäminen saavat nälänsäätelyn korjautumaan parempaan suuntaan. Tämän pitäisi olla painonhallintahoidon keskeisimpiä tavoitteita myös silloin, kun lääke ei ole käytössä. Tavoitteena on rakentaa rutiineja, jotka virittävät omat aivot siihen suuntaan, että ruokamelu vähenee.
Nälänsäätelyn paraneminen ei ole lääkkeen varassa. Se säilyy niin kauan kuin ruokavalio säilyy, ja heikkenee jos ruokavalio heikkenee.
Toisin sanoen lääke ei paranna ylipainon juurisyytä. Se antaa mahdollisuuden korjata sen omalla työllä. Alla kaksi syventävää artikkelia kertoo tarkemmin siitä, mistä tuo työ käytännössä koostuu: toinen proteiinista, toinen konkreettisista ruokavaliomuutoksista.
Mikä on riittävä määrä proteiinia?
25 konkreettista ruokavaliomuutosta painonhallintaan
Miksi näin ei toimita useammin
Koska se on vaikeaa, eikä syy ole yksittäisessä ihmisessä.
Harva remontoi ruokavaliotaan kokonaan. Suurin osa niistäkin, joilla lääkehoito onnistuu erinomaisesti, saa muutettua hieman rikkinäisen ruokavalion ihan hyväksi, ei erinomaiseksi.
Syy on siinä, että nykyinen ruokaympäristömme tekee tästä vaikeaa kenelle tahansa. Kaupat ja ravintolat ovat täynnä houkutuksia, ja runsasenerginen ruoka on useimmiten edullisempaa ja nopeampaa valmistaa kuin kylläisyyden tunnetta tuottava.
Yritykset haluavat myydä sinulle makunautintoa, koska se tuottaa niille eniten rahaa. Toisin sanoen joudumme torjumaan houkutuksia jatkuvasti, eikä se arjen kiireen keskellä ole helppoa.
Mahdollisuus parempaan on kuitenkin todellinen, ja se on auki erityisesti silloin kun lääke on käytössä. Kun nälkä ja ruokamielitekojen määrä vähenevät, ruokavalion muuttaminen on ensimmäistä kertaa vuosiin mahdollista ilman jatkuvaa kamppailua.
Se on hoidon arvokkain osuus, ja myös se joka menee helpoiten ohi. Jos ruokavaliomuutos jätetään siihen hetkeen jolloin lääke loppuu, se tehdään täsmälleen silloin kun se on vaikeinta.
Mitä tästä seuraa käytännössä
Kolme asiaa.
Ruokavaliomuutos tehdään hoidon aikana, ei sen jälkeen. Tämä on tärkein.
Lopetus tehdään hallitusti, ei kerralla. Asteittainen annoslasku antaa mahdollisuuden huomata ajoissa, jos paino lähtee nousuun, ja pysäyttää lasku siihen.
Painon nousu ei ole tie takaisin lähtöpisteeseen. Jos paino alkaa nousta lopetuksen jälkeen, lääkkeen aloittaminen uudelleen on täysin perusteltua eikä siihen kannata asettaa korkeaa kynnystä. Tarkoitus ei ole missään tapauksessa jojotella takaisin lähtöpainoon.
Ja jos lääke jää käyttöön pysyvästi, sekään ei ole epäonnistuminen. Monelle painonhallintalääke on pitkäaikainen tai loppuelämän lääkitys, aivan kuten moni muukin pitkäaikaissairauden hoito.