Mounjaro

Mitä Mounjaro on?

Mounjaron vaikuttava aine on tirtsepatidi. Se jäljittelee kahta suolistosta erittyvää hormonia, GLP-1:tä ja GIP:tä, jotka molemmat osallistuvat kylläisyyden ja verensokerin säätelyyn. Useimmat muut saman ryhmän lääkkeet vaikuttavat vain GLP-1-reseptoriin.

Lääke otetaan esitäytetystä kynästä pistoksena ihon alle kerran viikossa, aina suunnilleen samana viikonpäivänä. Pistoskohta on vatsan, reiden tai olkavarren iho. Neula on ohut, ja valtaosa käyttäjistä kuvaa pistämistä kivuttomaksi — se on useimmiten se osa hoitoa, jota pelätään etukäteen enemmän kuin jälkikäteen.

Miten Mounjaro vaikuttaa?

Suolisto erittää syömisen jälkeen hormoneja, jotka kertovat aivoille että ravintoa on tullut riittävästi. Elimistön omat hormonit hajoavat muutamassa minuutissa. Tirtsepatidi on pitkävaikutteinen versio samasta viestistä, joten viesti pysyy päällä koko viikon.

Painoon vaikuttava teho syntyy aivoissa, nälän ja kylläisyyden säätelystä vastaavilla alueilla. Käytännössä tämä tuntuu kahdella tavalla: pienempi annos riittää tuomaan kylläisyyden, ja monella hiljenee se jatkuva taustahälinä ruoasta — ruokamelu, joka vie huomiota pitkin päivää. Tämä vähentää myös taipumusta herkutteluun, ja monet käyttäjistä huomaavat, että herkuista ei tule samanlaista tyydytystä kuin aiemmin.

Lääke hidastaa myös mahalaukun tyhjenemistä. Se tuntuu erityisesti hoidon alussa, mutta se ei ole se mekanismi, jonka avulla paino laskee. Ero on käytännössä merkityksellinen, ja siihen palataan myöhemmin alla haittavaikutusten kohdalla.

Lisäksi lääke laskee verensokeria lisäämällä insuliinin eritystä silloin kun verensokeri on koholla.

Yksi asia lääkkeen toiminnasta on tärkeä ymmärtää: Mounjaro ei polta rasvaa eikä nopeuta aineenvaihduntaa. Se vaikuttaa nälänsäätelyyn. Paino laskee siksi, että syöminen vähenee — ei siksi, että keho kuluttaisi enemmän. Näin ollen paino ei laske lainkaan, mikäli ruokavalio ja liikuntatottumukset pysyvät hoidon aikana täysin samoina kuin aiemmin. Lääkkeen vaikutus onneksi johtaa useimmiten siihen, että ruokavaliomuutoksen toteuttaminen tuntuu aiempaa huomattavasti kevyemmältä.

Kenelle Mounjaro on tarkoitettu?

Mounjaron myyntiluvan mukaisia käyttöaiheita on kaksi: painonhallinta ja tyypin 2 diabeteksen hoito. Painonhallintakäyttö on siis myyntiluvan mukaista, eikä kyse ole off-label-käytöstä.

Milloin Mounjaro voidaan aloittaa?

Viralliset kriteerit lääkkeellisen painonhallinnan aloittamiselle ovat:

• painoindeksi 30 tai enemmän

• painoindeksi 27 tai enemmän silloin kun mukana on painoon liittyvä sairaus — esimerkiksi kohonnut verenpaine, tyypin 2 diabetes tai uniapnea

Joskus lääkäri saattaa yksilölliseen harkintaan perustuen määrätä lääkityksen myös painoindeksin ollessa välillä 27–30, vaikka liitännäissairauksia ei vielä olisi. Perusteena on tällöin sairauksien ehkäisy. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi se, että painoindeksi on 28,5 ja paino on ollut viime vuosien ajan tasaisessa nousussa siitä huolimatta, että sitä on itse pyritty elintavoilla hallitsemaan. Usein tämän tyyppisessä tilanteessa myös verenpaine ja kolesteroliarvot ovat nousemassa kohti epäterveitä rajoja, ja liikkuminen alkaa hiljalleen muuttua hankalammaksi.

Lääkäri määrittää aina yksilöllisesti vastaanotolla, soveltuuko lääkehoito potilaalle, eikä etukäteisiä lupauksia sopivuudesta voida ikinä tehdä ennen lääkärin henkilökohtaista arviota.

Paljonko paino laskee Mounjarolla?

Kaikkien painonhallintalääkkeiden osalta voimme puhua vain siitä, paljonko keskimäärin paino putoaa. Kenenkään yksittäisen ihmisen kohdalla lupauksia ei voida tehdä.

SURMOUNT-1-tutkimuksessa (New England Journal of Medicine 2022, noin 2 500 osallistujaa) paino laski 72 viikossa keskimäärin 22,5 prosenttia niillä, jotka käyttivät suurinta 15 milligramman annosta ohjeen mukaan. Lumelääkettä saaneilla lasku oli 2,4 prosenttia. Osallistujilla ei ollut diabetesta, ja lähtöpaino oli keskimäärin 105 kiloa.

Tutkimuksessa oli mukana myös pienempiä annoksia, ja ne on syytä tietää, koska kaikki eivät päädy suurimpaan vahvuuteen. Viiden milligramman annoksella paino laski keskimäärin 16,0 prosenttia ja kymmenen milligramman annoksella 21,4 prosenttia.

Käytännössä 22,5 prosenttia tarkoittaa 80 kilon painoisella noin 18 kilon laskua eli painon tippumista noin 62 kiloon. Sadan kilon painoisella pudotus olisi noin 22 kiloa eli loppupaino olisi noin 78 kiloa.

Kaikki eivät kuitenkaan pysty käyttämään lääkettä sivuvaikutusten vuoksi. Tässä tutkimuksessa haittavaikutusten vuoksi lopetti annoksesta riippuen 4–7 prosenttia, lumelääkettä saaneista 3 prosenttia. Jos lääkitys keskeytyy, paino ei tietenkään laske lääkkeen ansiosta lainkaan.

Luvut ovat keskiarvoja, ja yksilölliset erot ovat suuria. Osa laihtuu selvästi enemmän, osa selvästi vähemmän. Paino ei myöskään laske tasaisesti: suurin osa laskusta tapahtuu ensimmäisen 6–12 kuukauden aikana, ja jossain vaiheessa tulee tasannevaihe, jossa paino ei enää liiku. Se ei ole merkki siitä, että lääke olisi lakannut toimimasta.

Tarkkaa lopputulosta ei voi kenellekään luvata etukäteen.

Miten Mounjaron annostelu etenee?

Suomessa markkinoilla ovat vahvuudet 2,5 mg, 5 mg, 7,5 mg, 10 mg, 12,5 mg ja 15 mg.

Lääke aloitetaan pienimmällä annoksella ja annosta nostetaan hiljalleen, tyypillisesti noin neljän viikon välein, korkeimpaan hyvin siedettyyn annokseen. Maksimiannokseen päästään siis nopeimmillaan vajaassa viidessä kuukaudessa.

Jos haittavaikutukset ovat häiritseviä, se on hyvä syy käyttää pienempää annosta pidempään — ei automaattisesti syy lopettaa. Monesti haittavaikutukset loppuvat, kun keho tottuu lääkkeeseen.

Kaikki eivät tarvitse suurinta vahvuutta. Osalla paino laskee riittävästi ja olo on hyvä pienemmälläkin annoksella, ja silloin annosta ei ole syytä nostaa. Tällöin lääkekustannukset myös pienevät, kun sama kynä kestää pidempään.

Mitä Mounjaro maksaa ja saako siitä kelakorvausta?

Mounjaron hinta on Suomessa noin 215–500 euroa kuukaudessa vahvuudesta riippuen. Toisin kuin monella muulla valmisteella, hinta siis nousee annoksen mukana.

Osa käyttäjistä annostelee suuremmasta kynästä pienempiä annoksia, jolloin kuukausikustannus jää selvästi matalammaksi. Tämä ei kuitenkaan ole valmisteyhteenvedon mukaista käyttöä: annostelu poikkeaa siitä mihin kynä on tarkoitettu, jolloin virheen mahdollisuus kasvaa.

Kela ei korvaa Mounjaroa millään käyttöaiheella.

Millaisia haittavaikutuksia Mounjarosta tulee?

Lieviä ruoansulatuskanavan oireita tulee suurelle osalle käyttäjistä. Tavallisimpia ovat pahoinvointi, ripuli, oksentelu, närästys ja ummetus. Ne ilmaantuvat useimmiten aloituksen tai annosnoston jälkeen ja väistyvät tyypillisesti kahdessa tai kolmessa viikossa ilmaantumisesta.

SURMOUNT-1-tutkimuksessa pahoinvointia raportoi annoksesta riippuen 25–33 prosenttia tirtsepatidia saaneista ja noin 10 prosenttia lumelääkettä saaneista.

Selkeästi suurin osa sietää lääkettä hyvin siten, että ainakaan alun jälkeen haittoja ei ole häiritsevästi.

Vatsaoireiden syy on useimmiten suolen toiminnan hidastuminen. Tämä on eri asia kuin se, mistä lääkkeen teho syntyy. Painonlasku syntyy aivojen nälänsäätelystä, ei suolen hidastumisesta. Siksi vatsaoireet eivät ole merkki siitä, että lääke tehoaa — eikä oireiden puuttuminen ole merkki siitä, ettei se tehoa. Oireiden hoitaminen ei myöskään heikennä lääkkeen tehoa.

Oireita ei siis tarvitse kestää hiljaa. Ne ovat useimmiten hoidettavissa yksinkertaisin keinoin, ja tarvittaessa lääkäri voi määrätä niiden hallintaan myös lääkkeitä.

Muita melko tavallisia haittoja ovat huimaus, väsymys ja hiustenlähtö. Näistä väsymys on tavallisin; hiustenlähtöä havaitaan joskus, valtaosalla ei merkittävästi. Kun näitä esiintyy, taustalla on usein liian nopea painonpudotus ja liian vähäinen tai yksipuolinen syöminen — ei välttämättä lääke sinänsä. Yleensä nämä ovat ohimeneviä. Tärkein keino ehkäistä näitä on se, ettei paino laske liian nopeasti ja että syöty ruoka on riittävää ja monipuolista.

Lääkkeen tärkein riski ei kuitenkaan yleensä ole haittavaikutukset vaan kituuttaminen. Kun ruokahalu on vaimentunut, on helppo ajautua syömään liian vähän tai liian yksipuolisesti. Siitä voi seurata puutostiloja, raudanpuutetta, lihaskatoa, väsymystä ja hiustenlähtöä — eli juuri sitä heikkovointisuutta, jonka vuoksi hoito lopulta koetaan liian raskaana, vaikka vaaka näyttäisi toivottua tulosta. Riittävä proteiinin saanti ja ruokavalion monipuolisuus ovat tästä syystä lääkehoidon aikana tärkeämpiä kuin ilman lääkettä.

Oireiden hoitokeinot, ateriarytmin merkitys ja se milloin oire ei enää kuulu toimivaan hoitoon on käyty tarkemmin läpi omassa artikkelissaan.

GLP-1-lääkkeiden haittavaikutukset ja niiden hallinta

Onko Mounjaron käyttö turvallista pitkällä aikavälillä?

Vakavat, terveyttä pysyvästi vahingoittavat haitat ovat harvinaisia, ja valtaosalla käyttäjistä lääkkeen terveyshyödyt ovat riskejä selvästi suuremmat. Se ei tarkoita, etteikö tällaisia haittoja saattaisi huonolla tuurilla ilmaantua.

Itse lääke ei edellytä laboratorioseurantaa: se ei rasita maksaa eikä munuaisia. Verikokeita otetaan tarpeen mukaan siksi, että ylipainon aiheuttamat terveysriskit itsessään saattavat edellyttää seurantaa — verensokeri, kolesteroli ja maksa-arvot. Harvoin myös mahdollisten lääkehaittojen selvittämiseksi.

Raju ja pitkittyvä oksentelu. Jos oksentelu jatkuu niin, ettei neste pysy sisällä, seurauksena voi olla nestehukka ja suolatasapainon häiriö. Jos tämä pääsee jatkumaan pitkään, voi se olla terveydelle haitallista. Tämä ei ole lääkkeelle ominaista, vaan koskee pitkittyvää oksentelua syystä riippumatta. Pitkittyvä oksentelu on syy ottaa yhteyttä lääkäriin. Hoito on tehokasta ja yksinkertaista: riittävä nesteen ja suolan saanti, vaikeimmissa tilanteissa suonensisäisenä nesteytyksenä. Vaikeiden (mutta useimmiten ei siis vaarallisten) vatsareaktioiden yleisyys on alle yksi potilaasta jokaista sataa potilasta kohden.

Haimatulehdus. Tämä oli GLP-1-lääkkeiden varhaisin turvallisuushuoli. Tirtsepatidilla haimatulehduksia on todettu harvemmalla kuin yhdellä sadasta käyttäjästä. Lääkettä ei ole tutkittu ihmisillä, jotka ovat aiemmin sairastaneet haimatulehduksen, ja siksi heidän kohdallaan ollaan varovaisia.

Sappikivet. Näiden riski kasvaa painon laskiessa nopeasti. Tätä tosin ei aiheuta ensisijaisesti lääke, vaan kaikki nopea painonpudotus altistaa sappikiville. Sama ilmiö nähdään myös lihavuusleikkauksen jälkeen tai jos painoa tiputtaa nopeasti ilman minkäänlaista lääketieteellistä hoitoa. Tämä on yksi syistä, joiden vuoksi maltillinen laskutahti on tavoiteltavampaa kuin nopea.

Suolilama. Äärimmäisen harvinainen mutta vakava tila, jossa suolen toiminta pysähtyy. Mekanismi on sama suolen hidastuminen, joka aiheuttaa tavalliset vatsaoireet. Tarkkaa esiintyvyyttä ei tiedetä: haitta on niin harvinainen, että se tunnetaan yksittäisistä ilmoituksista eikä sitä ole pystytty tutkimusaineistoista luotettavasti mittaamaan.

Kilpirauhaskasvaimet. Jyrsijöillä on todettu kilpirauhasen C-solukasvainten lisääntymistä. Ihmisellä vastaavaa ei ole osoitettu. Varmuuden vuoksi lääkettä ei kuitenkaan käytetä, jos suvussa on periytyvää medullaarista kilpirauhassyöpää tai MEN2-oireyhtymää.

Suurin osa käyttäjistä ei kohtaa mitään edellä kuvatuista. Lääkärin vastaanotolla ohjeet hoitoon hakeutumiseksi tulisikin käydä aina kattavasti lävitse hoitoa aloittaessa, jotta osaa reagoida jos jotain tapahtuu. Tärkeää ei ole muistaa mahdollisia haittoja ulkoa, vaan ymmärtää, millaisessa tilanteessa tulee hakeutua arvioon. Alla olevassa artikkelissa käsitellään myös sitä tarkemmin.

GLP-1-lääkkeiden haittavaikutukset ja niiden hallinta

Miten lääke vaikuttaa terveyteen?

Painonlasku ei ole ainoa asia, joka lääkkeen aikana kohenee.

Painonlaskun terveysvaikutukset ovat pitkälti riippumattomia siitä, mikä lasku on aikaansaanut. Verensokeri, verenpaine ja rasva-arvot paranevat, uniapnea helpottaa, ja kuormitus polville ja selälle vähenee. Liikkuminen helpottuu. Jo viiden prosentin painonlasku riittää korjaamaan monta aineenvaihdunnan häiriötä.

Suuruusluokan hahmottamiseksi: painoindeksin ollessa 30–35 elinajanodote on väestötasolla noin kahdesta neljään vuotta lyhyempi, ja painoindeksin ollessa 40–45 noin kahdeksasta kymmeneen vuotta lyhyempi. Nämä ovat suuren, lähes miljoonan ihmisen aineiston keskiarvoja eivätkä kerro yksittäisen ihmisen ennustetta — oma tilanne riippuu iästä, muista sairauksista, tupakoinnista, kunnosta ja perimästä. Suunta on silti se, joka tekee painonhallinnasta terveyskysymyksen eikä ulkonäkökysymyksen.

Tirtsepatidin pitkäaikaisia sydän- ja verisuonivaikutuksia on tutkittu erikseen, mutta tutkimusväestönä olivat tyypin 2 diabetesta ja jo todettua valtimotautia sairastavat. Sen tuloksia ei voi siirtää suoraan koskemaan painonhallintakäyttöä.

Milloin Mounjaroa ei voida käyttää?

Lääkettä ei käytetä, jos suvussa on periytyvää medullaarista kilpirauhassyöpää tai MEN2-oireyhtymää. Muut kilpirauhassyövän tyypit eivät ole este.

Aiemmin sairastettu haimatulehdus edellyttää erityistä varovaisuutta, koska tirtsepatidia ei ole tutkittu näillä potilailla.

Raskauden aikana ja imetettäessä lääkettä ei käytetä, koska tietoa on liian vähän. Raskautta suunniteltaessa lääkitys lopetetaan hyvissä ajoin ennen.

Tyypin 1 diabeteksessa lääke vaikuttaa insuliiniannoksiin, jolloin lääkehoito kannattaa ensisijassa toteuttaa yhteistyössä diabetesta hoitavan lääkärin kanssa.

Erityistä varovaisuutta tarvitaan, jos taustalla on vaikea maha-suolikanavan sairaus — sellaisilla potilailla lääkettä ei ole tutkittu — tai etenevä diabeettinen silmänpohjamuutos. Lääkettä ei myöskään käytetä normaalipainoiselle.

Jos jokin näistä koskee sinua, se ei tarkoita ettei painonhallintaan olisi saatavilla apua. Vaikka mikään GLP-1-lääkitys (lääkeaineryhmä, johon Mounjaro kuuluu) ei sopisi, jokin muu vaihtoehto — kuten naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmiste — saattaa sopia. Lääkäri käy vaihtoehdot läpi tilanteen mukaan.

Tietoa painonhallintalääkkeistä

Kuinka kauan Mounjaroa käytetään ja miten se lopetetaan?

Monelle tämä on pitkäaikainen, jopa loppuelämän, lääkitys. Syy ei kuitenkaan ole se, että lääkkeestä olisi mahdotonta päästä eroon. Syy on siinä, että lopputuloksen ratkaisee ruokavaliomuutos ja sen kestävyys, ei lääkeaine.

Hoito pyritään mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan siten, että lääkitys pyritään hiljalleen annoksia laskemalla lopettamaan lääkärin ohjauksessa.

Tirtsepatidin lopettamisesta on myös tutkimustietoa. SURMOUNT-4-tutkimuksessa (JAMA 2024) osallistujat käyttivät lääkettä ensin 36 viikkoa, jolloin paino laski keskimäärin 20,9 prosenttia. Sen jälkeen 670 osallistujaa jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään: toiset jatkoivat lääkettä, toiset siirtyivät lumelääkkeeseen. Seuraavan vuoden aikana lääkkeen lopettaneilla paino nousi keskimäärin 14 prosenttia, kun taas lääkettä jatkaneilla se laski vielä runsaat viisi prosenttia. Tutkimuksen lopussa kokonaispainonlasku oli lääkettä jatkaneilla 25,3 prosenttia ja lopettaneilla 9,9 prosenttia.

Tässä tutkimuksessa lääke lopetettiin kerralla kokonaan. Se kertoo siis mitä tapahtuu, jos lääkitys yksinkertaisesti päättyy — ei sitä, mitä tapahtuu hallitusti toteutetussa lopetuksessa. Itse näen asian niin, että näin ei tulisi toimia miltei koskaan, ja että näin toimiminen on lääkäriltä useimmiten taitovirhe.

Alla löytyvissä artikkeleissa käsitellään

• miten lääke kannattaa käytännössä lopettaa, kenen ei kannata sitä tavoitella lainkaan

• tieto siitä miksi paino palaa osalla mutta ei kaikilla

Miten painonhallintalääkkeen käyttö lopetetaan?

Nouseeko paino takaisin, kun lääke lopetetaan?